Luku 5
Taivas ja maa eivät tunne armahtavaisuutta
Alkuperäinen
天地不仁，以万物为刍狗；圣人不仁，以百姓为刍狗。
天地之间，其犹橐籥乎？虚而不屈，动而愈出。
多言数穷，不如守中。
天地之间，其犹橐籥乎？虚而不屈，动而愈出。
多言数穷，不如守中。
Käännös
Taivas ja maa eivät tunne armahtavaisuutta, vaan kohtelevat kaikkea luotua olentoa olkikoirina; pyhä ihminen ei tunne armahtavaisuutta, vaan kohtelee kansaa olkikoirina. Eikö taivaan ja maan välissä ole kuin palkeet? Tyhjä, mutta ei vähenevä; mitä enemmän sitä liikuttaa, sitä enemmän se tuottaa. Monisanaisuus johtaa loppuunpalamiseen; parempi on vahtia keskikohtaa.
Syvä pohdinta
Mistä tässä luvussa on kyse?
Tämä luku opettaa, että luonto toimii ilman henkilökohtaista suosimista tai armahtavaisuutta. Kaikki elää ja kuolee samojen lakien mukaan. Palkeet toimivat tyhjyyden voimalla, ja liiallinen puhuminen kuluttaa voimamme.
Miten se liittyy minuun?
Minäkin olen usein taipuvainen suosimaan läheisiäni tai odottamaan erityiskohtelua. Tämä teksti kehottaa näkemään asiat laajemmasta näkökulmasta ja hyväksymään luonnollisen järjestyksen.
Mitä minun pitäisi tehdä tänään?
Tänään tarkkailen, ketä suosin tai kenelle annan erityiskohtelua. Yritän kohdella kaikkia tasapuolisesti ja puhua vähemmän, kuunnella enemmän.
Aiheeseen liittyvät luvut
Oma pohdintani
Mitä tämä luku sinua inspiroi? Miten aiot soveltaa sitä?